Tämähän on tuttua jo ysäriltä!
Eilisen ja tämän päivän olen miettinyt melko lailla vain yhtä asiaa: ilmastoa.
Olen miettinyt ilmastoa tuosta ja tästä näkökulmasta, miettinyt miten kampittaa omia mielipiteitäni ja miten vastata niihin kysymyksiin, joita pää minulle heittelee.
Tämän kaiken ajattelin nyt purkaa tähän blogipostaukseen.
Ensimmäinen kysymys: miksi
Ehkä aiemmin saatoin olla muodikkaan kyyninen ja apaattinen saapuvien päivien suhteen, mutta tapahtui kuten tapahtui ja minulla on nyt insentiivi maailman säilymiseen jälkipolville: minulla on jälkipolvi. Viime vuonna syntynyt lapsemme kun on vähän päälle kolmekymppinen, kun ilmastonmuutoksen ensimmäiset kriittiset asiat tapahtuvat vuonna 2050. Jos emme siis tee mitään.
Koska noin vastuullisena vanhempana en välttämättä haluaisi lapseni (tai melkein eläkeikäisen itseni) joutuvan ekokatastrofin kouriin, on mietittävä mitä on tehtävä. Tai oikeastaan ihan ensimmäiseksi on mietittävä miksi juuri minun olisi tehtävä jotakin.
Määritelkäämme ensimmäisenä ”me”. Ketä me olemme? Hierarkisesti katsottuna voidaan todeta, että me olemme kaikkea tätä:
Kuva ei ole mitenkään mittakaavassa, muuten Suomi olisi ihan liian pienellä.
Kuvaa vilkaisemalla on selvää, että Suomi on todella pieni pelaaja tässä kaikessa. Siis väkiluvullisesti. Joten miksi meidän pitäisi oikeasti edes tehdä yhtään mitään? Siis hyvän tähden sentään, Kiinassa yksi tehdas tuprauttaa päivässä sen, mitä me omilla autoillamme ajelemme täällä vuodessa.
Mutta. Pieni koko ei tarkoita sitä, ettemmekö me olisi ihan samalla tavalla osa kokonaisuutta. Kun mietimme termiä ”me” ajattelukantilta ”me suomalaiset”, tuntuu järjettömältä lähteä tekemään säästötoimenpiteitä päästöissä.
Jos mietimme termiä ”me” ajattelukantilta ”me länsimaalaiset”, homma onkin ykskaks eri lailla. Kuten Ylen erinomaisessa kolumnissa todettiin jo vuonna 2017, suomalaisen päästöt ovat kymmenkertaiset suhteessa intialaisen päästöihin. Entä jos termi ”me” tarkoittaakin ”me, jotka aiheutamme suunnattoman määrän päästöjä suhteessa muihin”?
Tai vaikkapa ”me, joiden kulutus aiheuttaa päästöjä toisella puolella maapalloa”? Jos t-paidan kauluslapussa lukee Bangladesh, se tarkoittaa sitä, että sinun paitasi takia päästöjä on tehty Bangladeshissa. Siellä, missä niitä päästöjä piti vähentää. Kun kokeilet farkkuja ja toteat että ”eipä se tästä” ja laitat postilla ne takaisin, niin Zalando ja Amazon pistää ne suoraan tuhottavaksi, koska se on kustannustehokkaampaa kuin laittaa ne uudelleen myyntiin.
Entä jos ”me” onkin ”me maapallon asukkaat”? Ihan jokainen?
Tuleeko lauseesta yhtään järkevämpi?
Brysselin pyöreä pöytä.
Mutta mehän ollaan vaan Suomi
Mutta eihän Suomella ole mitään vaikutusmahdollisuuksia yhtään mihinkään. Ei tietenkään.
Sen takia esimerkiksi Helsinki ei taannoin tarjonnut neuvottelupaikkaa, kun Trump ja Putin kävivät neuvotteluita. Sen takia yksikään suomalainen ei ole EU:n huippuvirassa. Sen takia suomalainen teknologia ei ole maailmankuulua. Sen takia Aalto-yliopiston laboratorio ei pitänyt vuosia ennätystä absoluuttisen nollapisteen lähimmäksi pääsemisessä.
Suomi on erittäin vaikutusvaltainen maa, jos se tahtoo olla. Eritoten teknologisesta näkökulmasta Suomi on myös näppärä testialusta: pienen populaation tähden meillä voidaan kokeilla asioita melko helposti verrattuna johonkin suurempaan maahan. Vähän sama juttu, kun joukkoliikenteen innovaatioita on helpompi testata Tampereella kuin tuoda heti pääkaupunkiseudun liikenteeseen.
Mutta mitä se tarkoittaa, se vaikutusvaltaisuus? Se tarkoittaa myös sitä, että Suomi voi helposti olla esimerkkinä muille. Päästöjen vähentämistä on toki tehty kautta historian, mutta nyt sitä on tehtävä vielä enemmän, mikäli halutaan luoda malleja joita toiset voivat käyttää.
Parhaimmillaan päästövähennykset voivat olla elämäämme parantavia. Uudet LED-lamput kuluttavat huomattavasti vähemmän energiaa ja niiden elinaika (ainakin mainosten mukaan) ylittää roimasti vanhojen hehkulamppujen elinajan.
Hybridi-Volvo.
Kaikki on lopulta politiikkaa
Ilmastonmuutos ei lievene, mikäli ihmisiä velvoitetaan muuttamaan tapojaan. Johtaminen pitää tehdä edestä. Poliittiset ratkaisut ovat erittäin tärkeitä tässä.
Yllä olevassa kuvassa on Volvon uusi hybrididieselteknologiaan perustuva auto. Sen idea on toimia alle 80 kilometrin tuntivauhdeissa sähköautona ja jyrskäyttää dieselmoottori päälle vasta silloin, kun ajo on pitkää ja päästöt pienempiä.
Hybridiautot ovat periaatteessa digibokseja: ne ovat siirtymävaiheen menopelejä kun kehitämme sähköisiä liikuntavälineitä paremmiksi, pidemmän käyttösäteen mahdollistaviksi ja edullisemmiksi.
Kuvan Volvo on yksi Hollannin myydyimmistä autoista. Tämä johtuu siitä, että sähköautoihin kohdistuvan veroalennuksen tähden Volvon hinta on suurinpiirtein sama kuin Volkswagen Golfin. Kun ekologisen premium-auton saa perusbiilin hinnalla, ei ole vaikea miettiä, miksi tähän päädytään.
Entäs Suomessa? Suomessa ekologisuus on edelleen valitettavan kallis harrastus: perusdieselin sijaan hybrididieselin hankintahinta on täällä noin kymmenentuhatta euroa tyyriimpi.
On siksi melko tuloksetonta todeta haja-asutusalueella asuvalle jo valmiiksi senttejään laskevalle henkilölle että ”kyllä sinun nyt pitäisi ostaa Tesla hei”. Ei toimi. Sen sijaan ekologisuudesta pitäisi palkita.
Sama pätee ruokatuotteisiin. Sekasyöjän makuun meneviä kasvipainotteisia proteiineja, juustoja sun muita alkaa löytyä kaupoista jo varsin hyvin. Valitettavan usein ne kuitenkin ovat sangen kalliita, ulkomaisia ja muutenkin vielä vähän vaiheessa.
Syy, miksi sikanautaa löytyy edullisesti kaupasta on paitsi lihatalouden subventointi, myös se, että sitä tuodaan toisaalta meille, rekkojen pakoputket päästellen.
Olisi siis saatava aikaan poliittisia päätöksiä, jotka toisivat kasvisruoan vähän lähemmäksi tavan kansalaista, kenties sitten siirtämällä liha- ja maitotalouden subventointia kohti ekologisempia tuotteita.
”Mutta kun kasvisruoka on pahaa”, toteaa siellä joku. ”Ja ei se pidä nälkää, jos käy vaikka salilla.”
Älkää huoliko, tätä käsitellään seuraavassa kohdassa.
”Siis hä, pitääkö munkin tehdä jotain?”
Toinen kysymys: mitä juuri minä voin tehdä?
Seuraavaksi meikäläisen pohtima lista lyhyt lista asioista, joita ainakin voi tehdä. Muitakin juttuja on, mutta näitä voi ainakin kokeilla:
Äänestä ympäristötietoisesti.
Politiikka ei ohjaudu itsestään, joten mikäli poliitikot eivät koe ekologisuutta taloudellisenakin insentiivinä, he tuskin tekevät ratkaisuja, jotka helpottavat suomalaisten pääsyä ympäristöystävällisempien tuotteiden pariin.
Anna aineettomia lahjoja.
Olemme vaivihkaa päätyneet tilanteeseen, jossa esimerkiksi elokuvia katsotaan suoratoistopalveluna, joten ykskaks vahingossa jokaisesta leffasta ei ole pakko painaa muovisia versioita hyllyyn laitettavaksi. Kaapit pursuavat muutenkin tavaraa, mutta vaikkapa elämyslahjoilla joku pääsee vaikka seikkailupuistoon. Luettavaakin voi tarjota sähköisessä muodossa.
Maista uutta.
Joka kerran kun näemme jutun uudesta kasvisproteiinista, on varmaa, että alle heilahtaa porukkaa kommentoimaan että ”hyi, minä en ainakaan syö”. Tämä on aika vahvasti ristiriidassa sen kanssa, että koulussakin todettiin että kaikkea kannattaa edes maistaa. Itsekin pidän kovasti lihan mausta, mutta tiedostan erinomaisesti etten syö sisäfilettä joka aterialla.
Kasvisruoan yleisin välttely johtuu ihan puhtaasti ennakkoluuloista ja sama tietysti vaivasi minuakin joskus. Ajattelin, että kasvisruoka ei voi olla yhtä hyvää kuin liharuoka. Sitten maistoin tätä nyhtökaurarendangia ja se oli niin päräyttävää, että takaraivoa sai etsiä seinästä. Hävyttömän hyvää.
Monta kertaa myös huikkaillaan siitä, ettei kasvisruoka pidä nälkää, jos vaikka käy salilla. Sen verran monta täysvegaania kehonrakentajaa nykyään on, että tämä väite ei vain pidä enää paikkaansa.
Kun konsepti kasvisruoan vajavaisuudesta on saatu pois päiväjärjestyksestä, pääsee kokeilemaan hurjaa määrää uusia tuotteita, joista osa on parempia ja osa on huonompia. Juuri tämän takia on erittäin tärkeää, että nimenomaan sekasyöjät maistavat niitä. On löydettävä tuotteita, jotka ovat jo hyviä ja jotka eivät vielä pääse seulasta läpi, jotta tuotteet voivat kehittyä paremmiksi.
Eettistä ruokavaliota noudattavat ovat usein valmiita katsomaan läpi sormien jotain tuotteen ominaisuutta, kunhan se on kasvispohjainen. Sen sijaan tarvitaan iso määrä meitä, jotka kokeilevat ja kertovat, mihin suuntaan tuotetta pitää kehittää.
Samalla on tiedostettava, että kasvisruokaa maustetaan eri tavalla kuin liharuokaa. Esimerkiksi pari ruokalusikallista aurinkokuivattua tomaattia härkiksen seassa lisää sen ”lihamaisuutta” rutkasti.
Näiden juttujen opetteleminen saa aikaan sen, että syömme parempaa ruokaa ihan pienellä vaivalla. Emmehän me paista sisäfilettä ja kassleriakaan samalla lailla.
Selvitä ostosten kokonaisketju
Mainitsin jo ylhäällä siitä, kuinka Zalandon ja Amazonin kaltaiset ketjut tuhoavat palautustuotteita. Eli toisin sanoen: jos tilaat kuudet farkut verkkokaupasta, sovitat niitä ja pidät yhdet, olet aiheuttanut kuusien farkkujen siirron maasta toiseen (sillä saastuttavalla tavalla, mistä syytämme muita maita) ja viisien farkkujen päätymisen silppuriin.
Ei ole mitään järkeä sellaisessa. Sen sijaan jos tukee kotimaista verkkokauppaa, ainakin tuotteet kulkevat vähemmän matkaa ja on todennäköisempää että sinulle sopimaton paita saa ostajan jostain muualta.
Jos pitää lihan syömisestä, kannattaa tarkistaa, onko alueella Reko-ruokapiiriä, jossa tuottajalta lihaa voi ostaa suoraan. Silloin sitä ei tarvitse lennättää pakastettuna toiselta puolelta maailmaa.
Vaikka jatkaisi kuluttamista samaan malliin, mutta selvittää mikä aiheuttaa vähiten päästöjä, voi vähentää omaa hiilijalanjälkeään yllättävänkin paljon.
Mieti, mitä ekologisella tuotteella on tarkoitus korvata
Nyhtökauran ja härkiksen tarkoitus on tulla ruokiin halvan sikanaudan tilalle. Siksi sitä ei kannata laittaa samalle viivalle naudan sisäfileen kanssa ja torpata heti kelvottomana.
Sähköpyöriä pidetään helposti turhakkeina, koska fillarillahan kuuluu kohottaa kuntoa. Paitsi että sähköpyörä ei ole polkupyörän vaihtoehto vaan auton. Sillä on tarkoitus tehdä työmatkoja helposti ja hikoilematta hyödyntäen kevyen liikenteen väyliä.
Tee edes jotain
Helpointa on verrata ilmastonmuutosta siihen keskusteluun, minkä melkein jokainen keski-ikäinen käy jossain vaiheessa lääkärin kanssa. Nyt ei enää voi kiskoa pizzaa ja kaljaa joka päivää, koska se alkaa pistää kropan rikki.
Monestikaan se ei tarkoita sitä, että kaikki pitää lopettaa seinään. Eikä niin pidäkään tehdä, sillä jos ajattelee että ”minä en saa tehdä näin”, niin helposti apatisoituu ja toteaa että ”mitä tässä on väliä minun tekemisilläni”.
Sen sijaan jos pohtii että ”minä en halua enää kuluttaa yhtä paljon luonnonvaroja ja kohtuus kaikessa”, juttu on paljon helpompi tehdä.
Jos edelleen haluaa syödä lihaa, niin syö sitä vain silloin kun se on hyvää. Tekee siitä juhlavaa. Ja ennen kaikkea: syö sen minkä ostaakin. Mikään ei ole typerämpää kuin ostaa lihaa tai muita päästötuotteita ihan vain roskiin heitettäväksi. Siinä menettää rahaa eikä sitä varmaan Mansikkikaan ihan arvosta.
Eikä kannata miettiä että ”miks minun pitää ja miks noi toiset ei”. Kyllä ne toisetkin tekevät koko ajan. Tämä ei ole henkilökohtainen hyökkäys sinua kohtaan, vain herätys siihen, että meidän kaikkien pitää tehdä jotain ajatellen tulevaisuutta.
Ja mitä suuremmat massat tämän ottavat toimintamallikseen, sitä helpommaksi valtiot ja markkinatalous sen meille tekevät.
Kehitytään.
P.s. Jos mieleen tulee jotain mitä unohdin tai tekstissä on asiavirheitä, jätäthän kommentin. Päivitän tietojani mielelläni.
Tuomas miettii sekalaisia asioita 