Hei. Minä olen Tuomas.
En luultavasti tunne juuri teitä, jotka tätä tekstiä luette. Mutta minä oletan, että olette hyväntahtoisia ihmisiä. Minun on pakko ajatella niin, koska muussa tapauksessa me olemme hukassa.
Te ette tunne minua, mutta sillä ei ole mitään väliä. Se, mitä ajattelette minusta on toissijaista. En halua käännyttää ketään ”agendaani”. Minä vain haluan, että mietitte, miksi olette sitä mieltä mitä olette. Jos tämän jälkeen olette samaa mieltä kuin aiemmin, niin sitten sen on oltava niin. Jos tarkastelette faktoja ja toteatte, että kyllä, olette samaa mieltä kuin aiemminkin.
Mutta minun on pakko yrittää vielä. Miksi, palaan siihen hieman myöhemmin.
Kirjoitin tämän, kun luin viime viikolla julkaistun Sisäministeriön tilaaman tutkimuksen suomalaisten asenteista turvapaikanhakijoihin. Siinä todettiin, että keskustelu on tiivistynyt ääripäihin ja suurin osa ihmisistä on jossain keskellä. Haluan nyt käydä läpi muutaman väittämän, joita tässä keskustelussa nimenomaan näiltä “keskivaiheen” ihmisiltä on kuultu.
Lainmukaisuudesta
”löytyy ääripäät, joista toisen mielestä polttopullot on ok kunhan niillä heitetään mamuja ja toisen mielestä kaikki ulkomaalaiset, erityisesti värilliset (ukrainalaisilla ei niin väliä) pitää ottaa Suomeen täydellä sosiaalituella ja mielellään vielä vähän bonuksilla
Sitten löytyy niitä ihmisiä, joiden mielestä maahanmuuton tai turvapaikanhaun ja maasta karkoittamisen tulee perustua tosiasiallisiin lainmukaisiin perusteisiin, eikä mihin tahansa satuihin ja nyyhkytarinoihin” (kommentti eräästä Facebook-keskustelusta)
Tästä aiheesta on jo kirjoitettu lukuisia kolumneja, mutta kysytään nyt kuitenkin tässä uudestaan: jos ensin mainitut kirjoittavat omalla nimellään Rajat kiinni -kansanryhmässä, niin missä jälkimmäiset ovat? Usein tähän vastataan esimerkiksi Facebookin Rasmus-ryhmällä, mutta selattuani ryhmää läpi en löytänyt ainuttakaan kommenttia siitä, etteikö asioissa pitäisi kulkea lakipykälien mukaan.
Palautusta kritisoivien turvapaikanhakijoiden papereihin liittyy nimenomaan kummallisuuksia, kuten vaikkapa tämä:
Maahanmuuttovirasto katsoo, että perheesi kokema uhkaus ja ampumavälikohtaus liittyvät aseellisten ryhmien harjoittamaan yleiseen pelotteluun ja satunnaisiin kostotoimenpiteisiin asuinalueellanne.
Eli tämä tarkoittaa, ettei henkilöä varsinaisesti vainota, hänen asuinpaikkansa sattuu muuten vain olemaan turvaton. Jos turvapaikanhakijan talo on räjähtänyt, Maahanmuuttovirasto katsoo, että sellaista nyt vain sillä seudulla tapahtuu, ei sitä pidä ottaa henkilökohtaisesti.
Mutta ajatellaanpa tämä toisin päin: entä jos täällä sattumanvaraisesti talot räjähtelisivät ja sivumennen tulitettaisiin ohikulkijoita? Eikö se olisi, no, aika huolestuttavaa? Eikö sellaisesta paikasta pitäisikin päästä pois? Ja mitä tulee lakipykälien mukaisuuteen, niin:
Perustuslaki 9 §: ”Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.”
Eli jos Maahanmuuttovirasto kirjoittaa kielteisessä turvapaikkapäätöksessään vaikkapa näin:
Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikaksi sen, että ISIS saattaa leikata kätesi tatuoinnin takia, jos palaat Samarraan.
Eikö silloin nimenomaan lain mukaan toimiessa tämä ole mennyt väärin? Ja tässä kohtaa, älkää ajatelko minua tässä. Laittakaa vain faktat vierekkäin pöydälle ja verratkaa. Jos perustuslaki kieltää palauttamasta henkilöä Maahanmuuttoviraston antamin perustein, niin eikö juuri yhtäläinen oikeustaju vaadi kritisoimaan asiaa?
Jos ei, niin miksi? Jos kyllä, niin miksi? Pohtikaa omalla kohdallanne asiaa. Älkääkä minulle vastatko vaan miettikää ihan vain mitä mieltä itse olette.
Itsestäänselvyyksistä
“Turvapaikkajärjestelmä perustuu vastaajien mielestä kuitenkin kansainvälisen suojelun tarpeeseen, ei paremman elämän etsimiseen ja niin sanottuun elintasopakolaisuuteen.” (Lainaus Ylen uutisesta)
Otetaan lainaus maahanmuuttoviraston sivulta:
”Sinulle annetaan turvapaikka, jos oleskelet kotimaasi tai pysyvän asuinmaasi ulkopuolella siitä syystä, että sinulla on perusteltu syy pelätä siellä vainoa. Vainon syyn tulee olla alkuperä, uskonto, kansallisuus, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuuluminen tai poliittinen mielipide. Lisäksi edellytetään, että olet pelkosi vuoksi haluton turvautumaan kyseisen valtion suojeluun.
Esimerkiksi naisiin sukupuolen perusteella kohdistuva vaino voidaan ottaa huomioon turvapaikan perusteena. Tällöin vainon syynä voidaan pitää kuulumista tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään.
Sinulle ei anneta turvapaikkaa, jos olet tehnyt tai sinun voidaan perustellusti epäillä tehneen rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen tai rikoksen ihmiskuntaa vastaan, törkeän muun kuin poliittisen rikoksen ennen saapumistasi Suomeen, tai YK:n tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisen teon.”
Toisin sanoen se, mitä mieltä kukin kansalainen on turvapaikkajärjestelmästä on täysin yhdentekevää – se on jo kirjattu ylös. Kukaan ei yksinkertaisesti voi harrastaa elintasopakolaisuutta turvapaikanhaulla, koska sillä on niin selkeät linjanvedot. Tai toki valehtelemalla voi yrittää, mutta sellaisen toiminnan tukijoiden löytäminen on edelleenkin melko lailla hankalaa.
Mutta mistä ajatus on tullut, että turvapaikkajärjestelmää käytettäisiin elintasopakolaisuuteen? Siitä jää todella nopeasti kiinni ja kuten palautusprosenteista huomaa, turvapaikanhakijoista vajaat 28% lopulta saa myönteisen turvapaikkapäätöksen.
Tilasto vuoden 2016 alusta lähtien.
Joten jälleen kerran on vaikea asettaa lainmukaisuutta jotenkin mielipidekysymykseksi. Se on se, mikä se on.
Vai onko turvapaikkajärjestelmää oikeasti mahdollista käyttää elintasoshoppailuun kun katsoo lukuja? Jos kyllä, miksi? Jos ei, miksi ei?
Inhimillisyydestä
“Kritiikitön maahanmuuttajan puolustaja syyllistyy räikeästikin inhimillisyyden uusjakoon. Se paistaa joidenkin taitavienkin kirjoittajien julkaisemista kirjoituksista. Kun he puolustavat maahanmuuttajia rikosten tekijöinä, he helposti sivuuttavat UHRIN ihan kuin hän ei olisi inhimillinen olento ollenkaan.” (Kommentti Jyri Paretskoin kolumnista)
Aloitetaanpa ensin tästä: turvapaikanhakijoiden niputtaminen kiintiöpakolaisiin ja kiintiöpakolaisten niputtaminen maahanmuuttajiin on aivan liian yksinkertaista. Jos haluaa olla maahanmuuttokriittinen, on selvitettävä faktat. Tässä kaksi asiaa:
- Se, että joku on ulkomaalaistaustainen, ei välttämättä tarkoita sitä, että hän on maahanmuuttaja.
- Se, että joku on maahanmuuttaja, ei välttämättä tarkoita sitä, että hän on turvapaikanhakija.
- Turvapaikanhakija ei ole sama asia kuin kiintiöpakolainen.
Otetaan yksinkertainen esimerkki. Jos minä matkustan laivalla Tallinnaan, nautiskelen muutaman pullollisen väkijuomaa ja sitten julkisella paikalla helpotan oloani seinää vasten, kun on kova hätä ja saan sitten siitä sakot, niin kyseessä on ulkomaalaisen tekemä rikos. Se ei ole maahanmuuttajan tekemä rikos, koska minun ei tarvitse siirtää kirjojani Viron puolelle voidakseni tehdä siellä typeryyksiä.
Mutta tästä huolimatta toki on tapauksia, joissa turvapaikanhakijat ovat tehneet pahojaan. Lasketaanpa niitä hieman. Otetaan MTV3:n uutinen vuodelta 2016, kun siinä on selkeitä lukuja:
Kokonaisuudessaan poliisin tietoon tuli viime vuonna raiskauksia 1 063 kappaletta, joista epäilty on tiedossa 808 tapauksesta. Ulkomaalaisia epäillyistä oli 26, 9 prosenttia eli 217 tapauksista.
…
Raiskausrikoksista epäiltyjä turvapaikanhakijoita on 25[.]
Älkää ymmärtäkö tätä siten, että jotenkin vähättelisin rikosta, joka on kuvottava ja kamala. Mutta jos ulkomaalaisia epäiltiin 217 tapauksesta, joista turvapaikanhakijoita on 25, niin silloin on huomattava, että ulkomaalainen ei ole yhtä kuin turvapaikanhakija. Lisäksi kyseessä oli epäiltynä oleminen, ei vielä tuomio. Mutta otetaan nyt sellaiset hyvin maahanmuuttokriittiset lasit silmille ja oletetaan, että jos sitä voidaan epäillä, se on juuri niin. Mitä se tarkoittaa turvapaikanhakijoiden kohdalla?
Koska kyseessä oli vuoden 2015 tilasto, niin lasketaan vielä montako turvapaikanhakijaa prosentuaalisesti asia koski:
Lähde: Migrin sivut.
Suomesta haki vuonna 2015 kansainvälistä suojelua siis 32 477 ihmistä. Näistä vuoden aikana 25 epäiltiin raiskauksesta. Se tarkoittaa sitä, että Suomesta haki turvapaikkaa vuonna 2015 32 452 ihmistä, jotka eivät olleet epäiltynä raiskauksesta. Kaikkiaan yleensä jostain rikoksesta epäiltiin 926 henkilöä. Se tarkoittaa sitä, että 31 551 henkilöä ei ollut tehnyt mitään väärää.
Eikö riitä, että rankaisemme vain rikoksen tekijöitä maamme lakien ja asetusten mukaan? Auttaako se uhria, jos rankaisemme ohessa myös syyttömiä henkilöitä? Onko se reilua? Vai kohtelemmeko silloin myös syyttömiä siten, kuin he eivät olisi inhimillisiä olentoja ollenkaan?
Oletan, että sinä olet suomalainen kuten minä. Onko reilua, jos minä tekisin jotain väärin ja sinua rangaistaisiin siitä? Oletetaan tuo aikaisempi Tallinna-vertaukseni. Jos minä törttöilen toisessa maassa, niin pitäisikö sinulta evätä pääsy Viron puolelle?
Jos ei, miksi ei? Jos kyllä, miksi niin?
***
Sopeutumisesta
[S]uomalaisilla on selvityksen mukaan aitoa halua auttaa niitä, jotka todella tarvitsevat apua. Tulijoilta odotetaan kuitenkin, että he sopeutuvat suomalaiseen elämäntapaan. (Lainaus Jyri Paretskoin kolumnista.)
Mitä on suomalainen elämäntapa? Lainauksessa ei puhuta siitä, että noudatettaisiin Suomen lakia, koska se on itsestäänselvää – maassamme tulee olla yhtälainen lakien oikeus ja velvollisuus itse kullekin.
Mutta mietitään suomalaisuutta itsessään? Menemmekö kliseiden mukaan siten, että bussissa on istuttava hiljaa? Käytettävä hillitysti mausteita? Pitääkö Suomen jääkiekkojoukkuetta kannattaa? Mentävä naimisiin, hankittava kaksi lasta ja farmariauto?
Jos tutkitaan suomalaista elämäntapaa, en itsekään osu kaikkiin sen stereotyyppeihin täydellisesti. Ystävistäni nyt puhumattakaan, he ovat riemukkaan rikas sekoitus taidehörhöjä, juristeja, it-velhoja, poliiseja tai vaikkapa sairaanhoitajia ammatillisesti. Joku on naimisissa, toinen ikisinkku, kolmas avoliitossa, neljäs polyamorinen. Kaikki ovat syntyperäisiä suomalaisia, vanhempansa ja isovanhempansa myös. Joku pitää musikaaleista, toinen seuraa lätkää, kolmas rakentelee pienoisrautateitä, joku bodaa.
Jouluisin ollaan perheen kanssa, kavereiden kanssa baarissa, joku hiljentyy yksin, joku taas matkustaa Thaimaahan piippalakin kanssa.
Meidän kulttuurimme elää ja kasvaa ja kehittyy. Lähtökohtaisesti Suomi on vapaa maa ja siksi täällä pitää voida tehdä mitä haluaa kunhan ei riko lakia tai aiheuta muille vahinkoa. Mikä siis on se suomalainen elämäntapa, johon turvapaikanhakijoiden pitäisi sitoutua? Odotammeko toisilta enemmän kuin mihin itse suostumme sitoutumaan?
Jos niin, miksi? Jos emme, miksi emme?
***
Lopuksi
Kuten sanoin aiemmin, minä en halua käännyttää ketään. Minä toivon vain, että kun me suhtaudumme muihin ihmisiin, suhtaudumme siten, että he lähtökohtaisesti ovat hyvien puolella. On totta, että siinä saattaa joskus polttaa näppinsä ja siinä tapauksessa luottamus pettyy. Mutta mikäli lähdemme siitä, että pintapuolisesti arvioimme toisemme uhaksi, päädymme tähän samaan tilanteeseen uudestaan ja uudestaan.
Perussuomalaiset toteavat jatkuvasti, kuinka heitä ei kuunnella vain siksi, koska heidän puolueensa on sellainen kuin se on. Asiasta avautui myös puolueen puheenjohtajuutta hakeva Jussi Halla-aho taannoin YouTube-videossaan. Eikö siksi olekin ironista, että vapaaehtoisesti puolueeseen liittynyttä henkilöä ei saisi yleistää mielipiteiden vuoksi, mutta henkilö, joka on syntynyt tiettyyn kulttuuriin, on varmuuden vuoksi käsiteltävä uhkana?
Kuten sanottua: minun on pakko uskoa siihen, että te olette hyviä ihmisiä. Minun on pakko. Muussa tapauksessa kyynistyn ja kyynistymisestä ja yleistämisestä ongelmat tulevat. Kun totumme kielenkäyttöön jossa on olemassa kasvoton ihmisryhmä, jota voi kutsua yleistävällä termillä. Jokainen meistä on yksilö, ihan jokainen.
Ja jos kohtelen juuri Sinua huonosti, vaikka et ole tehnyt mitään pahaa, on melko suuri mahdollisuus, että se käytös menee siitä vielä eteenpäin. Pysäytetään se nyt.
Ennen kaikkea, miettikäämme mitä mieltä olemme. Kyseenalaistakaamme ajatteluamme. Miettikäämme sitä, ovatko ne asiat, joihin uskomme totta. Vaikka se vaatisikin mielensä muuttamista.
Enkä minä sano, että mielipidettään pitäisi välttämättä muuttaa. Ei tarvitse myöskään olla täydellinen eikä edes pitää kaikista ihmisistä. Mutta ystävällisyys, se on tärkeintä.
Sitä minä ehkä tässä yritin sanoa. Kiitos, jos luit tänne asti. Se on minulle tärkeää.
Tuomas miettii sekalaisia asioita 